Virittäydytään vapun tunnelmaan
"Kun on vappu, siellä on demari", tokaisi kepulainen minulle. Olin tekemässä eurovaalikampanjaa keskiviikkona Porin kirjurinluodossa, jossa sadat opiskelijat kokoontuivat etkoilemaan ja aloittivat vapun juhlinnan. Tänä vuonna poden identiteettikriisiä. En ole enää opiskelija. Haalarit on laitettu naulakkoon mutta onneksi sentään voi painaa ylioppilaslakin päähän.
Demarinuoriin ja puolueeseen liittymisen jälkeen vappuperinteeni ovat muokkautuneet. Olen ollut vappumarssilla ja vappupäivän juhlissa. Niistä on jäänyt mieleen päällimmäisenä tunne, että löysin jotain mitä en edes tiennyt etsiväni. Muistan kun pari vuotta sitten olin viettämässä opiskelijaystävieni kanssa vappua ja pistin päivän aloitukseksi soimaan työväenlauluja. Minä sytyin, muut ei niinkään. Sain kuitenkin kuunnella hetken ja sitten tyytyä pitämään punaisen sosialidemokraattini sisälläni. Ainakin työväenlaulujen osalta sinä päivänä.
Saan yliviivata sosialidemokraatin bucket listiltä kohdan- "vappupuhe", kun pidän ensimmäisen vappupuheeni Noormarkussa vappuaattona. Pakko myöntää, että puheen pitäminen jännittää. Osittain siksi, että olen kuullut viimeksi Sanna Marinin vappupuheen ja minulla oli kylmät väreet koko puheen ajan.
Lapsesta asti olen juhlinut suomalaisen työn juhlaa. Muistan äitini viipottavan munkkien ja siman kanssa ja iloitsevan vapaudesta. Vapaudesta juhlia työntekijöitä. Pohdin sitä miten olen työelämässä päässyt nauttimaan ammattiyhdistysliikkeen saavutuksista. Edelliset sukupolvet ovat taistelleet, että työelämän pelisäännöt olisivat reiluja. Huolestuttavaa on se muutos, että näihin pelisääntöihin ja saavutuksiin halutaan kajota ja niin tehtiinkin. Halutaan huonontaa jo saavutettuja etuja.
Järkyttävää on myös se, että me avoimesti yhteiskunnallisessa keskustelussa tuomme esiin, että olisiko ok luoda kahdenlaiset työmarkkinat. Maahanmuuttajat ovat esimerkiksi sellainen väestöryhmä, jolle oltaisiin valmiita maksamaan alempaa palkkaa. Erityisesti nuorten keskuudessa nollatuntisopimukset yleistyvät ja niiden varaanko pitäisi tulevaisuutta rakentaa? Maassa, jossa työelämän pelisäännöt on olemassa ja Suomen pitäisi olla maa, jossa työntekijää kunnioitetaan ja työllään tulee toimeen.
Välillä kuuntelen surullisena nuorten keskusteluja ammattiyhdistysliikkeestä. Ei ymmärretä miksi järjestäytyminen kannattaa. Työntekijän aseman heikentyminen ja työelämän epävarmuus passivoi. Emme saa taipua painostuksen edessä! Meidän pitää arvostaa itseämme ja omaa osaamistamme. Ymmärrän kuitenkin sen itseluottamuksen puutteen, jos et koskaan ole saanut mahdollisuutta näyttää osaamistasi tai antaa työpanostaan.
Nauttikaamme tästä työväenjuhlasta kaikin rinnoin ja muutetaan maailmaa yhdessä!
Päätän kirjoitukseni näihin tunnelmiin:
"Nuoriso valmis on taistelemaan,
puolesta luokkansa vapauden
piinat ei peljätä, ei vankilat
kun laulumme ilmoille raikuavat.